Vanhemman kokemuksia steinerkoulusta

Meillä oli ollut muutamia tuttuja steinerkoulussa, mutta faktatietoa steineropetuksesta meillä ei koulupäätöksen aikaan juuri ollut. Eräs koululla siihen aikaan töissä ollut tuttava kertoi, kuinka hieno ja välittävä ilmapiiri ja steinerkoululla oli. Suoraan sanottuna päädyimme laittamaan lapsemme steinerkouluun aika vähin tiedoin, päätös syntyi muiden suosittelusta ja kouluvierailun perusteella.

Lasten koulutaipaleen alussa välillä ihmetytti, mitä koulussa oikein tapahtuu ja miksi. Kivaa lapsilla kyllä tuntui olevan koulussa, mutta välillä heräsi epäilys opetusta kohtaan ulkoapänttäämättömyyden ja läksyjen vähyyden vuoksi. Omat kokemukset perustuivat kunnalliseen peruskouluun parikymmentä vuotta sitten, eikä mitään pedagogista tietämystä ollut. Meillä kuitenkin oli, ja on edelleen, monia vanhempainiltoja, jossa asiaa selkeytettiin. Vanhempainillat olivat aivan loistojuttu. Pienemmille sisaruksille jopa järjestyi lapsenvahti koululle tarvittaessa. Tutustuttiin toisiin vanhempiin ja luokan opettajaan ja muihin opettajiin. Käytiin läpi ja tehtiin itsekin lasten koulujuttuja, samalla kun opettaja kertoi mitä ja miksi. Itselle ”ei niin ulospäin suuntautuneelle” vanhempainillat sujuivat ihmeen kivuttomasti alusta alkaen. Koululla on kyllä muutenkin hämmästyttävän hyvä, sydämellinen ja välittävä meininki.

Erityisesti mieleeni on painunut koulun alkuajoilta päivän aloittaminen Sydämen asiat-piirillä, jossa jokainen lapsi kertoi vuorollaan hänen sydämellään olevasta asiasta. Muut sitten kuuntelivat jutut lumilinnoista, mummolareissuista tai lemmikin kuolemasta. Toinen mielenkiintoinen juttu oli kertotaulujen harjoittelu, luokan lattiaan tehdyn jättimäisen numerojonon päällä astellen. Loistava idea. Kolmantena nostaisin esiin si-järjestelmän opettelun, joka aloitettiin mittaamalla erinäisiä asioita vanhoilla mitoilla esim. vaaksoilla. Tulosten olessa kaikilla hieman erilaiset, lapset vakuuttuivat oman oivalluksen kautta nykyisen mittajärjestelmän tarpeellisuudesta. Kaikki tuo tekemisen, kokemisen ja oivaltamisen kautta oppiminen jotenkin puhuttelee minua, edelleenkin.

Nyt jo lasten ollessa hieman vanhempia, olen kyllä vakuuttunut ikäkausiopetuksesta. Leikkimielisempi koulun aloitus, on ehkä yksi syy miksi lapset edelleen haluavat joka päivä mielellään kouluun. Vaikka tekeminen vakavoituu lasten kasvaessa, oppimisen ilo tuntuu säilyvän.

On kyllä kiva, että koulu ja luokka ovat pieniä. Erikoista kuinka isommat ja pienemmät oppilaat tuntevat toisensa ja vielä kohtelevat toisiaan hyvin. Ei täysin kyllä vastaa omaa kokemustani koulusta.

Tässä vuosien varrella ajatus steinerkoulusta on selkeytynyt. Työelämässä ja mediassa usein törmää kehityssuuntiin, jotka tulevat muuttamaan yhteiskuntaamme lähitulevaisuudessa. Ja juuri tuonne lähitulevaisuuden yhteiskuntaan haluan lapsille koulustakin tiedot ja taidot, joilla menestyä ja eritoten olla onnellinen omassa elämässään.

Nyt minulle on itsestään selvää, että juuri steinerkoulusta saa tulevaisuuden taidot ja enemmänkin. Työelämässä robotiikka ja keinoäly tulevat hoitamaan yksinkertaisimmat työt ja menestyminen työelämässä edellyttää luovuutta, johon nimenomaan steinerkoulu tähtää. Oppimaan oppimisen taitoa tarvitaan jatko-opinnoissa ja muuttuvassa työelämässä. Samaan aikaan yhteiskunnan ja median luomat paineet ovat nuorille kovat, mutta steinerkoulu kasvattaa tervettä itsetuntoa ja erityisesti rohkeutta olla oma itsensä. Voin vain ihailla kuinka hyvin siinä koulu tuntuu onnistuvan. Yhteiskunta ikääntyy ja monikulttuurisuus lisääntyy, steinerkoulu vastaa vahvistamalla suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden arvostamista. Mieltäni lämmittää erityisesti kuinka steinerkoulu opettaa näitä ns. sydämen taitoja.

Steinerkoulu ja sen ihmiset ovat antaneet minulle vanhempana paljon. Kiitos siitä.

-Isä, lapset alaluokilla